Kylmä ja luminen talvi – Osa 2: Napapyörre hajoaa?

Niin paljon ihmiset tuntuvat kummastelevan näitä kylmiä ja lumisia viime talviamme (ainakin täällä Etelä-Suomessa ja miksei isossa osaa Keski-Eurooppaakin), että tehdäänpä vielä toinen kurkistus siihen, mitä oikein on meneillään. Edellisessä Kylmä ja luminen talvi -kirjoituksessani puhuin ilmiöstä vain outona ”oikkuna”, mutta joulukuisessa AGUn syyskokouksessa tilanteen koko kuva alkoi aueta. Samalla kävi selväksi, että tapahtumat arktisilla alueilla ovat yllättäneet ilmatieteilijätkin.

Hajoaako pohjoinen napapyörre?

Pysyviä sääjärjestelmiä ei planeetallamme montaa ole, mutta oppikirjojen mukaan sellaiseksi voidaan luokitella pohjoinen napapyörre eli maapallon laella sijaitseva matalapaine. Vastaava napapyörre hallitsee toki myös Etelämantereen ilmastoa. Tähän asti pohjoinen napapyörre on tavannut talvisaikaan vallita voimakkaana Jäämeren yllä, mikä on taannut totutun kaltaiset talvet, joissa kaikkein kylmintä on arktisilla alueilla mutta hillitymmät pakkaset täällä hieman eteläisemmillä leveyspiireillä. Nyt tämä kuvio vaikuttaisi kuitenkin olevan murtumassa.

KUVA 1. Pohjoinen pysyvä matalapaine eli napapyörre (violetti / sininen) sellaisena kuin se keskimäärin on esiintynyt joulukuussa aiempina vuosikymmeninä  (1968-1995).

 

AGUn syyskokouksessa San Franciscossa asiaa valotti parissa luennossaan NOAA:n ilmastotutkija James Overland, joka osoitti, että viime vuosina napapyörre on talvisin alkanut ikään kuin hajota – näin maallikkokielellä ilmaistuna. Aivan pohjoiselle napaseudulle on tunkeutunut lämmintä ilmaa, joka on puolestaan pullauttanut kylmät matalapaineen alueet etelämmäksi, poikkeuksellisille paikoille.

 KUVA 2. Matala- ja korkeapaineen alueet pohjoisella pallonpuoliskolla joulukuussa 2009. Pohjoinen napayörre on ”hajonnut”.

 

 

KUVA 3. Pohjoiset matala- ja korkeapaineen alueet helmikuussa 2010. Pohjoisen napapyörteen sijaan pohjoisnavalla vaikuttavat voimakkaat korkeapaineen alueet (punainen / keltainen).

Lämmin Arktis – kylmät mantereet

Mitä tämä uusi tilanne on sitten tarkoittanut käytännössä? Sen James Overlandin AGU-esitelmän nimi ”Warm Arctic – Cold Continents” kertoo hyvin: Jäämeren alue on talvisin aiempaa lämpimämpi ja sitä ympäröivät manneralueet ovat käyneet kylmemmiksi. Erityisen lämmintä on ollut Grönlannin seudulla, kuten joulukuussa 2009 (KUVA 4.)

KUVA 4. Joulukuun 2009 lämpötilojen poikkeamat pohjoisella pallonpuoliskolla verrattuna pitkän aikavälin keskiarvoon (1968-1995).

 

 

 

Uusi tilanne on sikäli mielenkiintoinen, että kukaan ei tiedä, kuinka pysyvästä ilmiöstä on kyse. Voisiko uusi kuvio jäädä ikään kuin päälle? Tuleeko siitä – ainakin joksikin aikaa – vallitseva? Vai voivatko talvemme lähitulevaisuudessa olla oikeastaan aivan millaisia tahansa – vesikeleistä paukkupakkasiin?

Ilmiön aiheuttajastakaan ei ole vielä mitään varmuutta, mutta Overlandin mukaan todennäköisin syy on viime vuosina nopeaan tahtiin edennyt pysyvän pohjoisen merijään väheneminen. Tämän seurauksena jäättömät merialueet ovat lämmittäneet Arktista voimakkaasti. Toisaalta, myös ilmakehän kaoottisille kytkennöille ja niille kuuluisille ratkaiseville perhosen siiveniskuille, kenties jossain eteläisellä pallonpuoliskolla, Overland varaa oman osansa muutoksessa.

Mitä tapahtuukaan seuraavaksi?

Lämmintä kohti joka tapauksessa kokonaisuudessaan mennään.

Pasi Toiviainen