2 astetta meni jo – ilmastoherkkyys uskottua isompi

SAN FRANCISCO. Tänään tiistaina (tosin Suomessa taitaa jo olla keskiviikkoaamu) kovin uutinen AGUn kokouksessa ainakin minulle oli se, kun Stanford Universityn ilmastotutkija Carolyn Snyder paljasti uudet laskelmat maapallon ilmastoherkkyydestä eli siitä, kuinka paljon maapallo lämpenee kun hiilidioksidin määrä ilmakehässä kaksinkertaistuu. Kun viimeisimmässä IPCC:n arviointiraportissa (AR4, 2007) ilmastoherkkyydeksi laskettiin 3 astetta, nyt uusi tulos oli 4,1 astetta (3,9-4,3). Tulevaisuus näyttää siis – taas kerran – uskottua huonommalta.

Ilmasto-oppia 800 000 vuodesta

Maapallon ilmastoherkkyyttä on pyritty määrittelemään monilla eri tavoilla ja Snyder sekä viime kesänä menehtynyt professori Stephen Schneider ovat täten laskeneet sen 800 000 viime vuoden ilmastollisten muutosten perusteella. Tarkasteltuun aikaväliin mahtuu kahdeksan jääkausijaksoa ja yhdeksän nykyisenkaltaista lämmintä kautta eli interglasiaalia.

Koko tämän vuosituhantisen ajanjakson perusteella maapallon ilmastoherkkyys on nyt siis noin 4 astetta. Lisäksi Snyder totesi olevan noin 36 prosentin todennäköisyys sille, että ilmastoherkkyys on jopa korkeampi kuin mikään IPCC:n raportin (AR4, 2007) arvioista. Lohtua toi sentään se, että yli 6,5 asteen ilmastoherkkyyden todennäköisyys olikin sitten jo aivan mitätön. Ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden uskotaan kaksinkertaistuvan esiteolliseen tilaan verrattuna tämän vuosisadan loppupuolella.

AGUn syyskokouksessa tiedeyhteisölle pitämässään puheessaan Carolyn Snyder myös huomautti, että ilmastoherkkyys tuskin kuitenkaan on maapallon kaikissa ilmastollisissa tiloissa sama. Lämpimämmässä maailmassa herkkyys olisi todennäköisesti isompi kuin nyt laskettu. Toisin sanoen, mitä pidemmälle tilanteen annetaan kehittyä, sitä isommilla panoksilla pelataan.

2 asteen riskiraja ylittyi jo

Mehän jo kaikki tiedämme, että maapallon lämpenemiselle määritelty riskiraja on 2 astetta. Tätä voimakkaampi lämpeneminen esiteolliseen aikaan verrattuna olisi määritelmän mukaan ”vaarallista” ja niinpä esimerkiksi kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa tähdätään siihen, ettei rajaa ylitettäisi. Monet tutkijat ovat kuitenkin avoimesti jo ilmaisseet, että tavoite on mahdoton ja 2 astetta ylitetään varmasti.

Schneiderin ja Snyderin tulokset lisäävät paineita. Totutulla 3 asteen ilmastoherkkyydellä laskettuna 2 astetta nimittäin ylittyisi, kun hiilidioksidin määrä ilmassa lisääntyy noin 440 miljoonasosaan, mutta nyt uudella herkkyydellä vastaava kriittinen hiilipitoisuus on 390. Tämä pitoisuus ylittyi juuri pari kuukautta sitten.

Vihdoinkin globaali keskilämpötila jääkausijaksoille

Kolmas mielenkiintoinen tulos Schneiderilta ja Snyderilta oli, että vihdoin saatiin ensi kertaa esitys siitä, miten globaali keskilämpötila on vaihdellut viimeisten jääkausijaksojen aikana. Minä ainakin olen odottanut tällaista laskelmaa kuin hullu puuroa enkä tiedä, että kukaan olisi moista aikaisemmin tehnyt.

Upouusi lämpötilakäyrä nimittäin tekee selvää niistä huimista (vääristä) tulkinnoista, joiden mukaan maapallo olisi jääkausijaksojen aikana välillä lämmennyt hetkeksi räjähdysmäisestikin. Snyderin käyrässä tällaisia lämpöpiikkejä ei – aivan oikein – näy, koska ne ovat olleet paikallisia Pohjois-Atlantin ilmiöitä. (Kirjassani tästä debatista on juttua sivuilla 269-273.)

En, harmi kyllä, saanut vielä tänään haltuuni kuvaa tuosta uudesta lämpötilakäyrästä, mutta heti kun sen saan, laitan sen tämän jutun yhteyteen näkyviin.

Huomenna jotain muuta.

Pasi Toiviainen

23 vastausta artikkeliin “2 astetta meni jo – ilmastoherkkyys uskottua isompi”

  1. Olipa taas huono uutinen tuo uusi ilmastoherkkyys 4,1 astetta.
    IPCC 2007 raportti ja AR4 osoittautui jälleen liian optimistiseksi, onhan tätä on tosin voivoteltu jo pitkään. Olisi jo aika saada skenaariot ja mallinnukset vastaamaan paremmin todellisuutta.
    Olisi kuitenkin kiva jos joskus korjaisivat parempaankin suuntaan, huonot uutiset ovat jo turhan vahva trendi.
    Täällä hesarissa julkaistu grafiikka muuten näytti CO2-pitoisuudeksi Sammaltunturilla n. 395ppm ja talven myötä se on nousussa (helmikuussa jo 400 ppm!?) ja Mauna Loa näyttää marraskuun luvuksi 389ppm, onko tämä normaalia maantieteestä johtuvaa vaihtelua?
    Kun vielä marraskuu oli Nasan mukaan globaalisti 0,96C keskiarvoa lämpimämpi, niin tasaluvut on pian rikottu, + 1C ja CO2 400ppm.

  2. Osaatko Pasi sanoa, ovatko nämä Snyderin ja Schneiderin tutkimustulokset jo saatavilla julkaistuna jossakin alan lehdessä tai saako seminaarikalvoja jostakin AGU:n sivustolta?

  3. Tässäpä vaustauksia kyselyihin:

    Eskolle: Tuskinpa Snyderin ja Schneiderin laskelmassa on huomioitu mahdollisia tulevia kasvillisuusmuutoksia, koska herkkyys on laskettu nimenomaan menneisyyden ja sen säännönmukaisten ilmastosyklien perusteella.

    Jyrille: Itsekin katselin nimenomaan Mauna Loan CO2-käyriä (linkki tekstissä), mutta niiden pidemmän ajan keskiarvoa. Charles Keelinghän aikoinaan hiilidioksidimittaukset Mauna Loalla siksi, että saari on keskellä valtamerta joten sen yli puhaltava ilma on erittäin hyvin sekoittunutta ja edustaa parhaalla mahdollisella tavalla ilmakehän keskiarvoa.

    Tuomakselle: Snyderin ja Schneiderin tutkimusta ei ole vielä julkaistu. Carolyn Snyder lupasi tänään lähettää minulle esityksensä powerpointin, mutta en varmastikaan saa julkistaa siitä mitään kuva-aineistoa ennen kuin tutkimuskin on julkinen.

  4. Kannattaako joidenkin julkaisemattomien spekulaatioiden pohjalta lähteä kauheasti meuhkaamaan? Aiheesta kun on ilmestynyt viimeaikoina ihan vertaisarvioitujakin tutkumuksia, jotka viittaavat enemmin siihen suuntaan, että IPCCn ilmastoherkkyysarvio on aika reilusti liioiteltu:

    Schwartz et. al. Why Hasn’t Earth Warmed as Much as Expected? Journal of Climate 23: 2453-2464 (2010) http://www.ecd.bnl.gov/pubs/BNL-90903-2010-JA.pdf

    Ongelmahan on siinä, että jos IPCCn ”best estimate” 3 °C pitäisi paikkansa, niin ilmaston olisi pitänyt lämmetä jo tähän mennessä 2,1 °C (ja troposfäärin lisääntynyt otsoni huomioiden jopa 2,4 °C). Mitattu lämpeneminen on kuitenkin vain 0,8 °C ja vaikka samaan aikaan olisi tapahtunut jonkin verran luonnollista jäähtymistä ja vaikka osa lämmöstä olisi kulunut mm. merien lämpenemiseen (so. ei oltaisi vielä tasapainotilassa), niin siitä huolimatta tämä vihjaisi siihen, että herkkyys olisi korkeintaan IPCCn arvioiden alalaidassa eli luokkaa 2 °C. Tämäkin sillä edellytyksellä, että ihmisperäiset aerosolit jäähdyttävät edelleen ilmakehää.

    Nyt jos tilanne onkin sellainen, että luonnolliset syklit ovat aiheuttaneet osan havaitusta lämpenemisestä ja/tai lämpötilatilastoissa on lämmittävä bias, niin ilmastoherkkyys asettuu aika äkkiä alle 1,5 °C – ehkä jonnekin 1,0 °C tienoille.

    Oli miten oli – puuttuva lämpeneminen vihjaa vahvasti, että joko käsityksissämme ilmastosta on jotain perustavanlaatuista vikaa tai että ilmastoherkkyysarviot ovat poskellaan.

    PS. tuossa em. paperissa kuvataan lyhyesti myös noiden paleoklimatologisten ilmastoherkkyysarvioiden ongelmia ja luotettavuutta. Omasta mielestäni niissä on vähän turhan pitkä ketju ”…ja olettaen, että…” -spekulointia jotta niitä voisi pitää missään määrin luotettavina.

  5. Ongelmahan on siinä, että jos IPCCn “best estimate” 3 °C pitäisi paikkansa, niin ilmaston olisi pitänyt lämmetä jo tähän mennessä 2,1 °C (ja troposfäärin lisääntynyt otsoni huomioiden jopa 2,4 °C).

    Schwartzin ja kumppanien laskelma, jossa tuohon 2,1 asteeseen päädytään, perustuu pelkkään kasvihuonekaasujen pakotteeseen. Kaikki muut pakotteet (kuten Aurinko, tulivuoret, aerosolit,…) puuttuvat siitä. Nämä asiat ovat muuten selitettykin tuossa viittaamassasi artikkelissa, mutta et tainnut lukea sitä paljoa johdantoa pidemmälle. Artikkelin lopputulemahan on se, että joko ilmastoherkkyys on hiukan pienempi kuin yleisesti on ajateltu tai sitten joissakin pakotteissa on hieman hienosäädön varaa. Kyseessä ei ole mikään maata mullistava tutkimus vaan todellakin pienestä hienosäädöstä on parhaimmillaan kysymys. Ilmastonmuutoksen kieltäjien piirissä tästä tutkimuksesta on ikävä kyllä rummutettu vain tuota johdanto-osaa ja jätetty varsinainen tutkimusosio huomiotta. Tällä harhaanjohtavalla tavalla yritetään sitten esittää, että ilmastoherkkyysarviot olisivat muka aivan poskellaan tai muuta vastaavaa.

    Luonnollisista sykleistä sen verran, että viittaamassasi tutkimuksessa määriteltiin luonnolliselle vaihtelulle rajaksi 0,2 K. Sillä ei kovasti maapallon lämpötilaa heilutella ainakaan viime vuosikymmeninä nähtyyn tapaan. Mutta jossitellahan aina voi.

  6. Ari hyvä – luin kyllä koko artikkelin huolella, joiltain osin useampaankin kertaan ja tärkeimpien väitteiden osalta tarkistin jopa oleelliset viitteet, jos en niitä ennalta tuntenut. Näiltä osin voisin jopa väittää tutkijakoulutukseni kautta ymmärtäväni kyseisen artikkelin oleellisimman sisällön huomattavasti paremmin kuin esim. joku tavallinen ympäristöasioista innostunut insinööri, joka perustaa näkemyksensä etupäässä yhden ääripään mielipiteitä edustaviin blogikirjoituksiin.

    Sinänsä artikkelissa esitetty arvio luontaiselle vaihtelulle muutaman vuosikymmenen aikaskaalassa on aika lailla järkeenkäypä instrumenttidatan valossa. Nopeasti saatavilla olevasta datasta tehdyillä karkeilla arvioillakin pääsee aika nopeasti arvioihin, että ilmaston noin 60-vuotisen syklin amplitudi on luokkaa 0,47±0,3 °C. Huomioimalla, että yksi ko. syklin minimi sattui vuoden 1910 tienoille ja maksimi vuosituhannen vaihteeseen, voidaan yksinkertaisesti laskea, että ”vääristä kohdista” eli 1900-2000 laskettu trendi sisältää 0,16°C harhaa.

    Samalla tavoin Maunderin minimistä Moderniin maksimiin jatkunut tasainen vuosisatojen mittakaavassa oleva lämpenemistrendi on ollut noin 0,16°C.

    Summaten: on aivan perustellut syyt olettaa, että luontaiset syyt ovat vaikuttaneet 1900-luvun lämpötilakehitykseen ja että vaikutus on ollut ennemmin vähintään 0,2°C kuin että em. arvo olisi maksimi. Ennemmin maksimiarvo lienee luokkaa 0,32°C. Tätä tärkeämpää on kuitenkin huomata, että ko. paperissa laskelmat tehtiin pääasiassa olettamalla, että luontainen vaihtelu olisi viilentänyt ilmakehää ja pystyisi siten selittämään osan puuttuvasta lämpenemisestä. Tosin kirjoittajat totesivat, että luontaiset vaihtelut olisivat aivan hyvin voineet vaikkuttaa päinvastaisenkin suuntaan ja siten lämpenemistä puuttuisi paperissa esitettyjä laskelmia enemmän.

    Eli siis jos oletamme paperissa esitetyn luontaisen vaihtelun vaikuttaneen päinvastaisesti, niin laskelmien puuttuva lämpö kasvaa 0,2°C – (-0,2°C) = 0,4°C.

    Toisekseen paperissa oletettiin IPCCn konsensusnäkemyksen pohjalta, että ihmisperäisten aerosolien vaikutus olisi voimmakkaasti viilentävä. Sinänsä tämäkin oletus osoitti sen, että ilmastoherkkyyden pitäisi näiden lukujen valossa olla IPCCn arvioiden alarajalla. Tässäkin suhteessa kirjoittajat tosin viittasivat joihinkin viimeaikaisiin tutkimuksiin, joiden mukaan osa aerosoleista voi itseasiassa vaikuttaa päinvastaisesti lisäten lämpenemistä (mm. noen aiheuttama Aasian pilvien ”ruskistuminen”).

    Paperissa esitettyjen analyysien suurin anti olikin mielestäni se, että vaikka laskelmissa oletettiin kaikki seikat mahdollisimman suosiollisiksi konsensusnäkemykselle (luontainen vaihelu olisi viilenemistä eikä lämpenemistä; merien lämpenemiseen, jäätiköiden sulamiseen jne. olisi kulunut rutkasti enemmän energiaa kuin on oletettu (a.k.a. piiloon mennyt lämpö); ihmisperäisten aerosolien voimakas viilentävä vaikutus ja länsimaiden rikkipäästöjen vähenemisen vaikutuksen olettaminen nollaksi), niin siitä huolimatta jotain olisi pahasti pielessä – ja että tämä jotain olisi pakostakin ilmatoherkkyys.

    Nyt jos paperissa esitettyjä menetelmiä solveltaa s.e. edes yksi noista em. IPCC-näkemykselle suosiollinen tekijä olisikin päinvastainen, tilanne muuttuu todella raskauttavaksi. Esim. jos olettaa luontaisten vaihteluiden ennemmin lämmittäneet kuin viilentäneen ilmakehää, niin ilmastoherkyyden arvo alkaa tosiaan painumaa sinne 1 K tuntumaan ellei jo vähän allekin.

    Tässä ehkä muuten näkee sen merkittävimmän eron opistoinsinöörin ja tutkijan välillä tieteellisten artikkeleiden ymmärtämisessä – ensinmainittu tuntuu useimmiten turvautuvan siihen mitä muut kertovat siitä mitä artikkeli mukamas sisältää – tutkija taas osaa itse arvioida sisällön arvon ja tarvittaessa soveltaa sitä eteenpäin.

  7. Jätit huomiotta tuon oleellisimman kohdan. Väitit aikaisemmin, että:

    Ongelmahan on siinä, että jos IPCCn “best estimate” 3 °C pitäisi paikkansa, niin ilmaston olisi pitänyt lämmetä jo tähän mennessä 2,1 °C (ja troposfäärin lisääntynyt otsoni huomioiden jopa 2,4 °C).

    Oletko vielä tätä mieltä, vaikka viittaamasi artikkeli jo tiivistelmässään kertoo, ettei odotetun ja tapahtuneen lämpenemisen ero oikeasti ole näin suuri?

    Tässä ehkä muuten näkee sen merkittävimmän eron opistoinsinöörin ja tutkijan välillä tieteellisten artikkeleiden ymmärtämisessä – ensinmainittu tuntuu useimmiten turvautuvan siihen mitä muut kertovat siitä mitä artikkeli mukamas sisältää – tutkija taas osaa itse arvioida sisällön arvon ja tarvittaessa soveltaa sitä eteenpäin.

    Olen käsitellyt asiaa täällä jo melkein vuosi sitten, pari päivää sen jälkeen kun kyseinen artikkeli tuli julki (eikä silloin ollut vielä muiden kertomaa tarjolla tästä artikkelista):

    http://agwobserver.wordpress.com/2010/01/27/comments-on-schwartz-et-al-2010-version-2/

    Jos haluat väittää, että minä vain apinoin muiden kertomaa tästä artikkelista, niin olepa hyvä ja todista väitteesi.

    Jos yllä esittämäsi harhaanjohtavan väitteen jälkeen väität ymmärtäneesi tämän tutkimuksen koko olemuksen, niin silloin on ihmeteltävä, miksi esitit harhaanjohtavan kommenttisi. Halusitko tahallaan johtaa ihmisiä harhaan?

    Kokemukseni mukaan muuten oikeat tutkijat eivät harrasta tällaista muiden mustamaalausta kuten sinä. Heidän ei tarvitse – oikeat tutkijat pärjäävät asia-argumenteilla.

  8. Ari hyvä – voisitko kertoa, että missä vaiheessa kirjoitukseni muuttui niin sekavaksi, ettei siitä enää tajunnut sitä miten koitin käsitellä ko. paperissa esiteltyjä selityksiä lämpenemisen puutteelle? Tai voisitko edes kertoa missä välissä menin yleensäkin väittämään jotain sellaista, joka on suoraan ristiriidassa ko. paperin kanssa?

    Lopuksi – jos pieni piikittelyni kiusaa sinua ja on sinun ”tutkija”-mielikuvasi vastainen, niin sitten et ole ikinä tavannut ensimmäistäkään tutkijaa jolla olisi jotain todellista kontribuuttia yhtään mihinkään. Oikeastihan homma etenee olemalla erimieltä muiden kanssa (ja vielä luokkaa VEI5 -tasolla tarvittaessa) ja haistattamalla pitkät kaikelle mädäntyneelle konseksulle.

  9. Ari – luin juuri myös tuon blogikirjoituksesi Schwartz et. al. (2010) paperista ja ensivaikutelmakseni jäi se, että tuntuisi ihan siltä, että olisimme lukeneet aivat täysin eri artikkeleita. Esim. mouhoamisesi ko. paperissa käytetystä tavasta laskea aerosolivaikutuksia kuulostaa näin äikkiä luettuna siltä, että ensin väität paperin olevan väärässä ja heti seuraavassa alat selittämään niiden roolia ihan samalla tavalla kuin siinä artikkelissakin oli tehty..

    Kaikkiaanhan Schwartz et. al. (2010) näytti operoivan IPCCn antamien parametrien ”very likely” rajoissa ja tulkitsevan tilannetta kokonaisuudessa kaikilta osilta ”konsensusta” tukevasti. Tästä kaikesta huolimatta kirjoittajat tuntuivat löytävän suuria ristiriitoja – jotka kirjoittajien mukaan voitaisiin ehkä ratkaista tutkimalla suurella rahalla tarkemmin aerosoleja… kun irjoittaja ryhmässä sattumalta oli jokseenkin monta aerosolitutkijaa.

    Viimeistään tuon sinun”debunkkaus”-kirjoituksesi jälkeen alkoi tosiaankin ihmetyhttämään, että olemmeko tosiaankin lukeneet saman artikkelin. No, kaikki tätä vänkkäämistä seuraavat lukijat voivat helposzti itse arviopda tilanteen suraamalla linkkejä kja vertaamalla alkuperäoistä artikkeliä meidän opostoinsinöörin laatimaan ”vastrineeseen”.

  10. Jätit vastaamatta sinulle esitettyihin kysymyksiin.

    Minun kirjoituksenihan ei ollut kyseisen artikkelin ”debunkkaus”, vaan pääpointti oli tämä ilmastonmuutoksen kieltäjien vääristely, jonka sinäkin yllä esitit. Missään vaiheessa en esittänyt artikkelin olevan väärässä, vaan siitä tehdyt tulkinnat.

    Näytät vain jatkavan mustamaalauslinjalla ja välttelet kysymystäni tuosta sinun alkuperäisestä väitteestäsi:

    Ongelmahan on siinä, että jos IPCCn “best estimate” 3 °C pitäisi paikkansa, niin ilmaston olisi pitänyt lämmetä jo tähän mennessä 2,1 °C (ja troposfäärin lisääntynyt otsoni huomioiden jopa 2,4 °C).

    Oletko vielä tätä mieltä, vaikka viittaamasi artikkeli jo tiivistelmässään kertoo, ettei odotetun ja tapahtuneen lämpenemisen ero oikeasti ole näin suuri?

  11. Olen pahoillani, en heti huomannut tuota ylempää kse:n kommenttia:

    Tai voisitko edes kertoa missä välissä menin yleensäkin väittämään jotain sellaista, joka on suoraan ristiriidassa ko. paperin kanssa?

    Lainasin teksistäsi sen kohdan. Siinä väitit että ilmaston olisi pitänyt lämmetä 2,1 K ilman mitään mainintaa siitä, että tämä olisi odotettavissa vain jos pelkästään kasvihuonekaasujen pakote olisi vaikuttamassa. Schwartz ja kumppanit mainitsivat sen aivan selvästi. Kun muita tekijöitä huomioidaan, ero ei olekaan enää läheskään niin suuri.

  12. ”Siinä väitit että ilmaston olisi pitänyt lämmetä 2,1 K ilman mitään mainintaa siitä, että tämä olisi odotettavissa vain jos pelkästään kasvihuonekaasujen pakote olisi vaikuttamassa. ”

    …ja tasapainolämpötila olisi saavutettu.

    Taisin siellä Arin blogissa tehdä n. vuosi sitten oikeaan osuneen Schwartz et al. paperia koskeneen ennustuksen.

    January 25, 2010 at 9:54 am
    This paper will probably become one of the many that the deniers keep on citing with the hope that no one will actually read what the paper really says.

  13. Pasi kirjoitti:

    Carolyn Snyder lupasi tänään lähettää minulle esityksensä powerpointin, mutta en varmastikaan saa julkistaa siitä mitään kuva-aineistoa ennen kuin tutkimuskin on julkinen.

    Kyllähän tuo seminaari/konferenssiesitys on julkinen kun se on jo kaikille avoimessa semimaarissa yleisölle esitetty. Tuon askeleen ottaminen on tutkijan oman harkinnan varassa l. se että kertooko jostakin tutkimuksesta mitään ennen vertaisarvioidun lehtijutun kirjoittamista. Siten ei tuon esityksen jakamisessa ei tietääkseni ole mitään ongelmaa, etenkään suomenkielisellä areenalla.

  14. Ja tämä on kyllä täysin turhaa, mutta kun en vaan malta olla tarttumatta…

    kse kirjoitti:

    Näiltä osin voisin jopa väittää tutkijakoulutukseni kautta ymmärtäväni kyseisen artikkelin oleellisimman sisällön huomattavasti paremmin kuin esim. joku tavallinen ympäristöasioista innostunut insinööri, joka perustaa näkemyksensä etupäässä yhden ääripään mielipiteitä edustaviin blogikirjoituksiin.

    En siis malta olla kysymättä, että sovellatko tätä periaatetta varmasti kaikkiin kuvailemiisi kärkeviin raameihin (anteeksi vaan, mutta mielestäni paremmin) mahtuviin henkilöihin 😉

    http://www.co2-raportti.fi/index.php?page=profile&user=sceptic

    Pitääkö meidän muidenkin jatkossa arvioida yo. raameihn mahtuvien nimimerkkien tekemiä tulkintoja tutkimuspapereista esittämälläsi tavalla? Toinen näistä kahdesta on osallistunut muun alan tieteelliseen tutkimukseen (ml. vertaisarvioidussa kirjallisuudessa) ja toinen taas ei. Se sama, jolla on ollut vähintään noin vuosikymmen enemmän aikaa paneutua tieteen kehittymiseen. Arvaatko kumpi?

    Lyhyen tutkijanurani aikana olen törmännyt (karkeasti jaoteltuna) kahdenlaisiin vanhempiin tieteenharjoittajiin: Toiset ovat niitä, jotka kuuntelevat myös lyhyemmän kokemuksen omaavien kommentteja ja kysymyksiä ja osaavat korjata näkemyksiään ja myöntää virheitään niiden mukaisesti. Usein tuloksena tosin on se, että kokeneempi on ollut oikeassa ja kertoo ”nuoremmalleen” perustellen miksi. Yhtenä esimerkkinä vaikka netissäkin aktiivinen Pekka Pirilä. Ja sitten on niitä, jotka eivät koskaan myönnä virheitään, vaan ohittavat ”väärästä osoitteesta” tulleen, mutta todellisuudess oikeaan osuneen kritiikin, koska ovat (herttileeri sentään) ’Vanhempia Tieteen Harjoittajia’. Arvaa kumpia olen oppinut arvostamaan enemmän? Pelkkä pitkä kokemus tutkijana ei ole kaikki kaikessa; kaikki osaavat tehdä virheitä.

    ***

    Itse asiasta (ilmastoherkkyyden johtaminen paleoklimatologiasta) tuolla co2-raportissa:

    http://www.co2-raportti.fi/index.php?page=discussion&view=latest_news&news_id=2819#12924

    Tuolla käsitellään aihetta tarkemmin ja oletan että siitä keskusteluketjusta luultavimmin tänne löysit.

  15. Tuomakselle: Toimittajana olen tottunut kunnioittamaan julkistamisaikoihin liittyviä embargoja. Tosin aina tässäkin asiassa voi soveltaa omaa harkintaa. Snyderin tapauksessa embargo tosiaan on outo, koska materiaali on, kuten sanot, jo julkisesti esitetty. Vielä en kylläkään ole edes saanut luvattua materiaalia. Pitänee muistuttaa…

  16. Pasille: Tosiaan vertaan vain omaan kokemukseeni konferenssiesitysten/artikkelien ja vertaisarvioitujen tutkimusartikkelien keskinäisestä suhteesta. On kunkin tutkijan oman harkinnan asia, paljonko on valmis julkaisemaan muiden tutkijoiden (tai toimittajien, winkwink) lainattavaksi konferensseissa tai seminaareissa ennen kuin on päässyt siihen viimeiseen ”maaliin” tutkimuksen osalta: vertaisarvioidun tutkimusartikkelin läpimenoon. Snyder on tämän harkintansa jo tehnyt. Siksi koen, että voit materiaalin jakaa eteenpäin, jos sen tosiaan saat. Toki on kohteliasta kysyä Snyderiltä asiaa suoraan tiedustelusi yhteydessä.

    Tuodaan nyt tällekin puolelle videovinkki samasta aiheesta vuoden takaisesta AGU Fall Meetingista (Richard Alley, 50 min)

    http://www.agu.org/meetings/fm09/lectures/lecture_videos/A23A.swf

    -Tuomas

  17. James Hansenin ja muiden kirjoittamassa, Open Atmospheric Science Journal -lehdessä julkaistussa artikkelissa ”Target Atmospheric CO2: Where Should Humanity Aim?” he päätyvät arvioimaan ilmastoherkkyydeksi 6 Celcius-astetta, kun hitaat takaisinkytkennät otetaan huomioon: ”Paleoclimate data show that climate sensitivity is ∼3°C for doubled CO2, including only fast feedback processes. Equilibrium sensitivity, including slower surface albedo feedbacks, is ∼6°C for doubled CO2 for the range of climate states between glacial conditions and ice-free Antarctica.” (Hansen ja muut, 2008, s.217)

    David Sprattin ja Philip Suttonin kirjasta Climate Code Red: ”A 2005 paper in “Nature” using climate models and various aerosol cooling assumptions found that “best fit” involved a climate sensitivity “in excess of” 6°C and “may be as high as” 10°C (Andreae, Jones et al., 2005; Pearce, 2007a)” (s. 13).

    Lähteet:

    James Hansen ja muut (2008): Target Atmospheric CO2: Where Should Humanity Aim? (The Open Atmospheric Science Journal, Volume 2, 2008, s. 217-231) http://dx.doi.org/10.2174/1874282300802010217

    David Spratt ja Philip Sutton: ”Climate code red: The case for a sustainability emergency” (Friends of the Earth Australia, 2008) http://www.foe.org.au/resources/publications/climate-justice/climatecodered.pdf

    Meinrat Andreae, Chris Jones ja Peter Cox (2005): Strong present-day aerosol cooling implies a hot future (Nature 435,
    s. 1187-1190) http://dx.doi.org/10.1038/nature03671

  18. Mikon mainitsemien tutkimuksien jatkeeksi sopii hyvin tänä vuonna julkaistu Luntin ja kumppanien tutkimus, jossa arvioidaan hitaampien takaisinkytkentöjen lisäävän ilmastoherkkyyttä 30-50 %:

    http://www.leif.org/EOS/ngeo706.pdf

    Toinen tänä vuonna julkaistu tutkimus (Huybers, 2010) huomaa takaisinkytkentöihin liittyviä seikkoja, joka suurentaa IPCC:n ilmastoherkkyyden haarukkaa 2,1 – 5,5 °C arvoihin 1,9 – 8,0 °C.

    http://journals.ametsoc.org/doi/abs/10.1175/2010JCLI3380.1

    Tämä jälkimmäinen tulos on mielenkiintoinen siinä mielessä, että yllä keskusteltu Schwartz ja kumppanit saavat ilmastoherkkyyshaarukaksi noin 1,2 – 10 °C (karkeasti kuvasta 2 arvioituna). Schwartzin ja kumppanien tulos ei siis oikeastaan poikkea muusta tutkimuksesta muuten kuin laajemmalla haarukalla. Kannattaa myös huomata, että yllä mainostetut alle 1 °C:n ilmastoherkkyysarvot ovat peräisin jostain muualta – Schwartzin ja kumppanien tutkimuksesta niille ei löydy tukea (all 1 °C:n ilmastoherkkyysarvolle lämpenemistä olis joka tapauksessa tapahtunut jo liikaa vaikka aerosolien vaikutus ja luontainen vaihtelu olisivatkin mahdollisimman paljon alhaista ilmastoherkkyyttä tukevissa arvoissa).

    Viime aikoina on myös ilmestynyt pari tutkimusta, jotka saattavat tuoda hiukan valoa tähän Schwartzin ja kumppanien tutkimuksessa ilmenevään pieneen eroon havaitun ja odotetun lämpenemisen välillä. Toisessa tutkimuksessa löydettiin lisää lämpenemistä syvästä merestä, joten Schwartzin ja kumppanien käyttämä meren lämmittämiseen menevä energia näyttäisikin todellisuudessa olla suurempi.

    http://ilmastotieto.wordpress.com/2010/09/14/syvasta-meresta-tarkennusta-globaaliin-lampobudjettiin/

    Toisessa tutkimuksessa havaittiin, että kasvillisuuden takaisinkytkentä saattaa hiukan hillitä ilmaston lämpenemistä. Kyseisessä tutkimuksessa IPCC:n alaraja ilmastoherkkyydelle (2 °C) alenisi noin 1,7 °C:seen, mikä olisi aika hyvin linjassa Schwartzin ja kumppanien tuloksen kanssa. HUomatkaa, että tässä on toisaan kyseessä vain alaraja. Tätä kasvillisuustutkimustahan on joissakin piireissä mainostettu niin, että se antaisi todennäköiseksi ilmastoherkkyydeksi noin 1,7 °C vaikka kyseessä on pelkästään alaraja (ja vieläpä vain yhdellä ilmastomallilla saatu arvo).

    http://www.co2-raportti.fi/?heading=Hiilidioksidin-ansiosta-lis%C3%A4%C3%A4ntyv%C3%A4-kasvillisuus-voi-hillit%C3%A4-ilmaston-l%C3%A4mpenemist%C3%A4&page=ilmastouutisia&news_id=2817

  19. No, enpä sano tähän enää mitään muuta kuin sen, että kannattaisi ihan oikeasti lukea ne alkuperäiset artikkelit ihan ajatuksen kera pohtien mm. kuinka luotettavia tulosten tulkinnoissa käytetyt oletukset ovat, kuinka hyvänä pidettyjä tilastollisia menetelmiä kirjoittajat käyttävät ja minkälaiset virherajat tuloksille osataan/halutaan antaa. Tämä on monasti huomattavasti antoisampaa kuin tutkijan oman mielipiteen kuuleminen, tutkimuslaitoksen lehdistötiedotteen ihmettely tai tiedetoimittajan ”kohu-uutisen” lukeminen.

    Ihan esimerkin vuoksi kannattaa lukaista vaikkapa Desslerin tuore artikkeli Sciencessä pilvien takaisinkytkennästä. Dessler on toki havaitsevinaan positiivisen korrelaation (so. takaisinkytkennän) pilvisyyden ja lämpenemisen välillä – tosin hän itsekin myöntää korrelaation olevan heikko (R^2=0,02). ”Heikko”? Jos joku opiskelija menisi tuollaisella R^2 arvolla väittämään löytäneensä edes olemattoman korrelaation, niin harjoitustyö tulisi välittömästi bumerangina suoraan keskelle otsaa. Suurin ihmetys tässä lieneekin se, että miten tällainen räpellys on päässyt vertaisarvioinnin ja toimituskunnan läpi Sciencen tasoiseen lehteen.

    Vastaavaa kuraa on helppo löytää muualtakin – kuten esim. Jonesin ja kumppaneiden Naturessa ollut paperi vuoden 1945 SST ”anomalian” korjauksesta. Sinänsä voi toki olla mahdollista, että Jones et. al.:n selitys on oikeassa, mutta miksi ihmeessä Naturessa julkaistiin pelkkä tutkimushypoteesi – ilman, että kukaan nosti ääntä siitä, että Jones kamuineen ilmoitti alkavansa ”korjaamaan” HadSST-sarjaa tämän täysin varmentamattoman oletuksen varassa. Vertaisarvioijana minä ainakin olisin vaatinut kirjoittajia kaivamaan esiin alkuperäisen datan ja osoittamaan sen avulla, että ko. ”blip” johtui SST-sarjojen yhdistämisessä tehdyistä virheistä.

    No, samaa kuraa tuntuvat olevan monet muutkin SST-sarjojen korjailuun liittyvät artikkelit – ”oikeiden” korjauskertoimien kriteeriksi kun näyttää yleisesti kelpaavan ”tämä näyttäisi uskottavalta” -päättely.

    Paleoklimaattisen datan tulkinan kohdalla tällaiset virheet ovat vielä suurempia kertaluokaltaan.

    Mitä sitten tulee tutkimuslaitosten lehdistötiedotteiden luotettavuuteen, niin tästä asiasta on keskusteltu mm. co2-raportin sivulla NASAn ”suuret järvet lämpenevät, ihan totta!” -uutisen kohdalla.

    Kaiken kaikkiaan ilmastotutkimusta leimaa läpi koko kentän heikosti perusteltujen oletusten teko, hyvin biasoituneiden tulkintojen vetäminen olemattomasta tai tulkintoja heikosti tukevasta datasta ja näiden pohjalta lennokkaiden skenaarioiden esittäminen. (Tosin ei ilmastotutkimus ole ainoa ala, joka tällaiseen syyllistyy – tässä tapauksessa vain kyseessä on niin suuret mahdollisesti suoraan kankkulan kaivoon ja koijareiden taskuihin menevät rahat, että asiasta olisi syytä olla huolissaan.)

    No, tuskinpa tämäkään vuodatukseni ketään vakuutti, mutta ainahan voi tietysti toivoa, että joku lukija alkaisi ajattelemaan omilla aivoillaan. Ehkä tämä kuintenkin osaltaan selvensi miksi minä en usko asiaan – ja miksi en tunne yhtään tilastotieteilijää, kompleksisten järjestelmien mallintajaa tms., joka uskoisi IPCC:n ”konsensustieteeseen” vaikka tuollaisiakin kolleegoiden joukosta noin tusinan verran löytyykin.

    PS. Ari? Mitä ihmeen ongelmia sinulla on edelleenkin ymmärtää siinä alkuperäisessä postauksesani ollutta jatkoa sille ”2,1 K lämpenemisen puuteelle”, jossa puhuttiin lämmön kulumisesta johonkin muualle kuin ilmakehän lämpenemiseen ja siitä, ettei lämpenemisen suhteessa olla vielä välttämättä tasapainotilassa? Vai haluatko vain trollata?

    Schwartz et. al. paperissa ei todellakaan missään vaiheessa suoraan väitetty, että ilmastoherkkyys voisi olla alle 2K. Paperia ajatuksella lukemalla 1-1,5K herkkyyteen pääsee kuitenkin helposti niillä periaatteilla, joista kirjoitin jo aiemminkin – eli jos kirjoittajien olettama luontainen jäähtyminen onkin ollut luontaista lämpenmistä (mikä on jopa todennäköistä), jos ”hukassa” olevan lämmön osuus on yliarvioitu ja jos aerosolien merkitys on väärin ymmärretty (kannattaa tutustua mm. intialaisten tekemiin tutkimuksiin Aasian savusumun vaikutuksista pilvien albedoon), niin herkkyysarvio tippuu aika rajusti. Ja tässä ei otettu kantaa vielä ollenkaan siihen, että onko historiallisissa sääasemien lämpötilamittaussarjoissa biasta lämpenemiseen päin vai ei…

    Lisäksi juuri nyt keksitty ”viivellä vaikuttavat takaisinkytkennät” ovat aika hauska ja ristiriitainen käsite. Aiemminhan ”konsensustiede” on ainakin rivien välistä luettuna olettanut, ettei viivästettyjä takaisinkytkentöjä yksinkertaisesti voi olla olemassa (mm. ”aurinko ei voi selittää lämpenemistä, koska sen aktiivisuus on ollut laskussa”) vaan, että kaikki ”pakotteet” vaikuttavat ilmeisen välittömästi. Nyt herääkin kysymys, että jos viivästettyjä takaisinkytkentöjä sittenkin on olemassa, niin eikö niitä voisi olla muitakin kuin lämpenemistä tukevia? Kuten vaikkapa sellaisia, jotka selittäisivät auringon aktiivisuuden muutosten viivästetyn vaikutuksen (joka tosin itseasiassa on löytynyt paleodatasta – eli 10-30 vuoden viive) – tai jopa merkittävät sisäisen dynamiikan aiheuttamat muutokset?

  20. kse kirjoitti:

    Kaiken kaikkiaan ilmastotutkimusta leimaa läpi koko kentän heikosti perusteltujen oletusten teko, hyvin biasoituneiden tulkintojen vetäminen olemattomasta tai tulkintoja heikosti tukevasta datasta ja näiden pohjalta lennokkaiden skenaarioiden esittäminen. (Tosin ei ilmastotutkimus ole ainoa ala, joka tällaiseen syyllistyy – tässä tapauksessa vain kyseessä on niin suuret mahdollisesti suoraan kankkulan kaivoon ja koijareiden taskuihin menevät rahat, että asiasta olisi syytä olla huolissaan.)

    No, tuskinpa tämäkään vuodatukseni ketään vakuutti, mutta ainahan voi tietysti toivoa, että joku lukija alkaisi ajattelemaan omilla aivoillaan. Ehkä tämä kuintenkin osaltaan selvensi miksi minä en usko asiaan – ja miksi en tunne yhtään tilastotieteilijää, kompleksisten järjestelmien mallintajaa tms., joka uskoisi IPCC:n “konsensustieteeseen” vaikka tuollaisiakin kolleegoiden joukosta noin tusinan verran löytyykin.

    Niin… En tiedä miten neutraalisti tieteen näkökulmasta asiaa lähestyväksi pitäisi muiden lukijoiden uskoa kaveria, joka kirjoittaa toisaalla näin:

    No, kyllä alarmistit saavat kaikkein kernaimmin osoittaa, että me epäilijät olemme aivan totaalisen väärässä. Tosin teillä on ollut aikaa jo kolme-neljä vuosikymmentä ja miljardejen edestä tutkimusrahaa – mutta edelleenkin todisteet apokalyptisten visioidenne tueksi loistavat poissaolollaan.

    Tietysti aina voidaan noudattaa varovaisuusperiaatetta – eihän kukaan ole sitovasti osoittanut, ettei mörköjä ole olemassa – siksipä on aivan järkevää varsinkin öiseen varautua siihen, että sängyn alla voi ihan hyvin olla mörköjä.

    Sinänsä pitkä ikä on tietysti ihan tervetullut, mutta mitähän kaikkea hömppää tässä saakaan vielä sietää… ensin oli Rooman klubit ja väestöpommit, sitten tulivat vääjäämättömät metsäkuolemat ja otsoniaukot, parhaillaan on menossa nuo kaikki muutamalla dekadilla ylittävä ilmastohumppa – ja siinä sivussa pelätään myös kännykkä- ja WLAN-säteilyä, geenimuuntelua, rokotteita ja homokaasua… Mitähän sitä tosiaankin vielä näkee jos ja kun vanhaksi elää?

    Olet myös yksi ainoista näkemistäni nettiin ilmastoaiheesta kommentoivista, jonka kanssa Pekka Pirilä (yksi maan kokeneimmista energiajärjestelmämallintajista) on silmin nähden turhautunut jo useaan otteeseen. Kommentteja ”Vuorossa tuntuu olevan uusi päivystävä denialisti” ja ”Osaatko lukea, mitä muut kirjoittavat” ei ole tainnut kukaan muu osakseen saada aina muuten niin hillityltä Pirilältä. Saavutus sekin.

    Vaikka jatkuvasti tutkimustaustaasi tunnut painottavan, niin vahvasti epäilen ettei tutkimusalasi taida kuitenkaan olla kauhean lähellä ilmastotieteitä ja luonnonilmiöiden fysikaalista mallinnusta. Korjannet toki jos olen väärässä.

    Nyt kaikille rauhallista joulunaikaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s